tiistai 11. helmikuuta 2014

Vapaakirkon kehitysyhteistyösihteeri Jukka Knuuttila Ecuadorissa 1.-15.2.2014

Jukka, Eevi, Markus, Päivi ja Eeva Misahuallin puistossa.
Meillä on ollut ilo tavata yhdellä kertaa useampi ystävä. Jukalla, vanhalla seminaarikaverilla, oli työmatka tänne päiväntasaajan maahan. Työkiireidensä vuoksi meillä ei ollut mahdollisuus pitkään yhdessäoloon, vaan se rajoittui muutamaan tuntiin. Silti tapaaminen oli virkistävä ja hoitavakin. Sitenkin, että Jukka lääkärinä antoi hyviä vinkkejä terveyttä koskeviin kysymyksiimme. Jukan kiireiseen ohjelmaan sisältyy vammaisprojektiin liittyviä asioita, Latin Linkin konferenssissa edustaminen, erinäisiä kokouksia yms. Jumala kaiken kiireen keskellä virvoittakoon, pitäköön kaikkinaista huolta niin terveydestä kuin turvallisuudesta ja antakoon myös aikaa iloita nähtävyyksistä.

Kuva ja teksti: Pekka Paukkala

maanantai 10. helmikuuta 2014

Koivujen vierailu Ecuadorissa

Päivi, Eevi, Linnea ja Markus Koivu esiintymässä Bella Vistan kokouksessa.
Kuningasboa, boa constrictor.
Bella Vistan lauantaikokous ja tupa täynnä väkeä.
Koivujen yhteistyötaho, Latin Link, järjesti tämänvuotisen kansainvälisen konferenssinsa Ecuadorissa. Koivut tulivat maahan pari viikkoa ennen konferenssia ja mekin saimme pitää heitä vierainamme. Kuten aina mieluisten vieraiden ollessa kyseessä, aika loppuu kesken. Saimme Koivujen kanssa jakaa kenttiemme kipuja ja iloja. Me molemmat olemme toimineet intiaanityössä, ja niin ollen oli paljon kyseltävää, paljon yhteistä jaettavaa ja samansuuntaisia kokemuksia. Koimme vierailun todella hyvänä, mahtava, innostavana ja hauskanakin. Unohtui monet kiukutkin. Sekin, ettei koko vuonna postiin ole tullut Viikkolehtiä. Posti lakkasi toimimasta joulukuussa ainakin meidän kohdallamme.

Koivujen kanssa saimme yhdessä vierailla myös Bella Vistassa. Väkeä oli ihan mukavasti paikalla. Lauantai-illan kokouksessa Koivut esittivät pari quechuankielistä laulua, ja väki oli haltioissaan. Lisäksi Markus Koivu saarnasi illalla sytyttävästi evankeliumia. Mukana ollut Hanna Eriksson näytti sekä Santo Domingossa, että kastejuhlassa otettuja kuvia seurakuntalaisille. Kokouksessa oli vahva Pyhän Hengen läsnäolo eikä se suinkaan vähentynyt sunnuntain kokouksessa. Sunnuntaina sanaa jakoi Nelson Zarría evankelistan innolla. Koivut eli Markus, Päivi, Eevi ja Linnea, esittivät jälleen musiikkia. Myös kirkon omat voimat olivat esillä. Kokouksen jälkeen astuivat esiin aviopari, Silverio ja Hermelinda. He halusivat tulla uskoon.

Silverio oli saanut juuri ennen kastejuhlaa voimakkaan uninäyn. Mies oli ollut todella vihainen evankelisille ja vuosia taistellut uskovia vastaan ja mustamaalannut heitä. Toinen tytöistä oli kastettu vuosi sitten ja nyt toinenkin oli menossa kasteelle. Mies oli kiehunut niin, että suunnitteli hakkaavansa Saulin, mutta näky oli pudottanut kivet käsistä. Näyssä mies oli seisonut merkillisellä asemalla. Asemasta toiseen suuntaan oli pelkkää pimeyttä ja synkeyttä, toiseen suuntaan kirkkautta. Pian asemalle saapui juna. Kiskoja ei ollut, se kulki kuin ilmassa. Juna pysähtyi, ja hän oli nousemassa junaan, mutta mies ovella sanoi, että sinulta puuttuu lippu. Pian juna lähti liikkeelle, ja Silverio näki, että hänen molemmat tyttönsä istuivat junassa. Juna lähti nousemaan viistosti ylöspäin kohti kaunista kirkkautta ja hän jäi pimeää. Pian ympärille alkoi avautua kauheita kuiluja, jotka olivat niin syviä, ettei pohjaa näkynyt. Näkymättömät kädet tarttuivat voimakkaasti mieheen ja yrittivät vetää hänen syvyyden kuiluun. Mies tajusi olevansa kadotettu ja sydämeen nousi hätä ja tietoisuus siitä, että hän on tuomittu iankaikkiseen kadotukseen ilman Jeesusta. Sunnuntain kokouksessa Silverio yhdessä vaimonsa kanssa tulivat uskoon ja saivat liput taivaan junaan.

Samassa kokouksessa oli myös mies, joka oli vuosikausia ollut pimeyden teillä. Aikoinaan Bolivar oli ollut aktiivinen seurakuntansa jäsen, mutta sitten maailma oli voittanut. Hän sairastui vakavasti ja saimme Bella Vistaan tiedon miehen tilasta. Aloitimme seurakuntana rukoustaistelun. Sairaana ollessaan Bolivarin ympäröi yhtäkkinen kirkkaus ja hän näki enkeleitä. Joukosta erottui suurikokoinen, kirkkaisiin vaatteisiin puettu hahmo, joka sanoi vain muutaman sanan: ”Bolivar, sinua tarvitaan vielä”. Sanat murskasivat sekä ylpeyden että sydämen. Mies toipui sairaudestaan ja pääsi pois sairaalasta. Sunnuntain kokouksessa Bolivar itki kertoessaan tuota pyhää kohtaamista ja halusi uusia matkaliittonsa ja palata Jeesuksen helmaan. Jumala elää, Hän haluaa pelastaa ihmisiä. Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Kuvat: 1.-2. Pekka Paukkala, 3. Hanna Eriksson
Teksti: Pekka Paukkala