 |
| Saul, Zoila ja pikkunökö. |
 |
| José (kitaristi), Saul, Zoila ja heidän tyttärensä sekä Marlene. |
Elettiin tammikuun toista viikkoa 2014, kun Saulin vaimon, Zoilan, synnytyksen aika koitti. Synnytys käynnistyi huomattavasti oletettua pikemmin. Kotona Zoila-vaimon lisäksi oli ainoastaan Saul. Ei ollut aikaa lähteä hakemaan kyläkätilöä tai mennä joen toisella puolella sijaitsevaan terveyskeskukseen. Lapsi päätti tulla nyt ja heti. Itse synnytys sujui suhteellisen hyvin. Zoilalla oli ennestään kaksi lasta, eikä hän hätääntynyt, vaan ponnisti rauhallisesti Saulin auttaessa lasta maailmaan. Sitten vaimo alkoi hikoilla kylmää hikeä ja koko ruumis valahti hervottomaksi. Pian ei pulssia tuntunut. Saul romahti polvilleen ja huusi suureen ääneen Taivaallista Isää apuun. Saul rukoili pitkään ja niin sydämen pohjasta kuin vain ihminen voi.
Kului hitaita ja tuskaisia minuutteja tolppien päälle rakennetussa intiaaniasumuksessa. Saul koki sydämessään kauhun hetkiä, kun pimeyden voimat valtasivat huoneen ja ilkkuivat vieressä. Usko oli testissä. Testissä, jossa oli rakkaan ihmisen henki vaakakupissa. Mutta Saul luotti Jumalaan ja jatkoi huutamista. Joidenkin minuuttien kuluttua vaimo avasi silmänsä ja hengitti kiihkeästi. Silmät olivat vielä hetken näkyvän todellisuuden tuolla puolen, mutta sitten kasvot kääntyivät Sauliin ja silmiin tuli eloa. Kasvot sulivat kauniiseen hymyyn ja pian vaimo kertoi Saulille toisesta todellisuudesta.
Hänen eteensä tulivat suuret ja kauniit tikapuut, ja hän lähti nousemaan ylöspäin. Nouseminen ei ollut sellaista ihmisen punnertamista puolalta toiselle, vaan kevyttä, helppoa ja nopeaa. Pian hän saapui taivaan sisääntulosaliin. Se oli kaunis, korkea ja laaja. Vaikea kuvattavaksi, mutta siellä oli syvä ilo ja rauha. Sinne olisi tahtonut jäädä. Kaikki murhe oli kaikonnut sydämestä ja tunsi pääseensä johonkin sellaiseen, jota ei maassa ollessaan osannut edes kuvitella. Paikka valtasi koko mielen ja oli äärettömän hyvä olla. Pian saliin astui kookas mieshenkilö. Zoila ei tiennyt oliko kyseessä enkeli vai itse Jeesus. Sanoma oli kuitenkin selvä: "Rakas lapseni, sinun aikasi ei ole vielä tullut. Sinulla on vielä tehtävää alhaalla maan päällä ja pian palaat kotiisi." Tapauksesta kertominen nosti vedet silmiin. Helposti kohosi kiitos lehtikaton läpi kohti taivaita. Oli helppo sanoa, että Jeesus rakastaa, Jumala on ihmeellinen. Tapaus ei vahvistanut vain Saulin perhettä, vaan koko kylää.
Kuvat ja teksti: Pekka Paukkala
