torstai 3. toukokuuta 2018

Yhteyttä ja Jumalan Sanaa kertomusten muodossa

Vuosi sitten järjestimme jokivarressa Ecuadorin historian ensimmäisen Simplemente la Historia (STS/yksinkertaisesti tarina) -koulutuksen. Tämän peruskurssin kuulumisia voit kerrata täältä.

STS-Jatkokurssi Bellavistassa toteutui lyhyellä varoitusajalla paikalle kutsutun Dan McDonoughin johdolla.

Tänä vuonna saimme Bellavistaan STS-jatkokurssin, jonka jälkeen veimme menetelmän Imbaburan vuorille. Ohessa Suomen Viikkolehden (25.4.2018) julkaisema artikkeli näistä koulutuksista.


Haasteilta ei tänäkään vuonna vältytty - kouluttajamme Bryan estyi saapumasta paikalle, majoituksen ja ruokailun järjestäminen vuoristossa oli hankalaa, ulkomaalaiset kouluttajat joutuivat matkustamaan epämukavasti julkisella liikenteellä, yhden jatkokurssilaisemme vauva syntyi ennenaikaisesti keskelle viidakkoa, ja Ramiro-pastorimme joutui viemään lapsen äidin kaupungin sairaalaan, kurssin vielä jatkuessa.

Kansain- ja kulttuurienvälisessä kouluttajatiimissämme olivat edustettuina Ecuadorin viidakko- ja vuoristokichwat, Paraguay, Yhdysvallat, sekä Suomi.
Vuoriston uskovien vakuuttaminen koulutuksemme hyödyllisyydestä oli vaikeaa, ja juuri siksi tuntuikin niin hyvältä kuulla kurssin päätyttyä, että he halusivat kääntää kaikki STS-materiaalit kichwaksi ja järjestää jatkokoulutuksen seurakunnassaan tulevana vuonna.

   




Myös viidakon veljet ja sisaret ovat rohkaistuneet tämän meille kaikille uuden Raamatun opiskelumenetelmän käyttöön. Lauantaisin, aamuvarhain, olemme alkaneet kokoontua Bellavistan kodeissa juomaan yhdessä guayusa-teetä ja keskustelemaan Raamatun kertomuksista. Lauantai-iltaisin opettelemme ja analysoimme kertomuksia seurakunnassa - pyhäkoulunopettajat saavat siitä eväitä sunnuntaita varten, muut seurakuntalaiset tulevan viikon kohtaamisiin.

Lauantai-illan kristittyjen yhteisessä jumalanpalveluksessa, Punguhuaicon kichwa-seurakunnassa, musisoimme yhdessä viidakon ja vuoriston uskovina.

Levitköön Jumalan Sana kyliin ja koteihin!

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kushimi - Jippii!-laulut soivat kichwaksi



Joulukuussa 2016 kirjoitin tässä blogissa:
"Jippii-kuoro jatkaa viikoittaisia harjoituksiaan Bellavista Altassa,
ja tulevana vuonna pyrimme aloittamaan lapsikuoron toiminnan
myös parissa muussa kichwa-kylässä."
Suunnittelimme, uskossa, Jumalan rakkaudesta ja sen välittämisestä kertovien lastenlaulujen kääntämistä ja äänittämistä viidakkokichwan kielelle. Emmepä silloin tienneet, että Jippii! tulisi vuoden 2017 aikana leviämään ainakin 14 kichwa-kylään. Emme voineet aavistaakaan, kuinka Jumala käyttäisi näitä lauluja, jotta Hänen valonsa leviäisi kyliin ja koteihin, joihin meillä ei perinteisen seurakuntatyön menetelmin olisi ollut mitään asiaa. 

Jumala kuitenkin tiesi meitä paremmin ja rakkaudessaan avasi ovet juuri näihin kyliin. Kävipä jopa niinkin, että Jippii! -kuorotoiminta ei vain suostunut käynnistymään Bellavista Altan kylässä, jossa teemme seurakuntatyötä. Niinpä sain mahdollisuuden tehdä työtä naapurikylässä, jossa ei vielä ole montaakaan uskovaa perhettä.

Rukullaktan seudulla avain toimintaan oli suomalainen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja Sebastian, joka oli luonamme vapaaehtoistyössä alkuvuodesta 2017. Saimme luvan leikittää ja laulattaa lapsia Rukullaktan kylissä. Näin luotiin kestävä yhteys ja luottamus lapsiin ja heidän vanhempiinsa.

 Kichwan kielessä ei ole huuto- tai kysymysmerkkejä, mutta lasten into välittyy myös ilman niitä. Kichwan kielinen vastine Jippii!  -sanalle on Kushimi – ilo. Sitä tämä Jippii-hanke on meille näinä kuukausina todellakin tuonut.


Helmikuussa 2018 äänitimme yhden espanjan kielisen ja yhdeksän viidakkokichwan kielistä Jippii!-laulua Pastazan Shellissä, kristillisen Radio Interoceánican studiolla. Mukana oli 13 lasta kuudesta eri kichwa-kylästä. Sunnuntain jumalanpalveluksessa lapsikuorossa lauloivat myös paikallisen Sacha Runan kichwa-kylän lapset!

Äänitysleirin logistiikka oli suuri haaste, mutta siitäkin selvittiin. Meitä siunattiin jopa uskovalla bussikuskilla, ja Sacha Runassa palveleva Bezemerin lähettiperhe majoitti ja ruokki meidät kodissaan, kun auttamaan lupautuneille henkilöille tuli esteitä. Eikä leiristä ja äänityksistä olisi tullut mitään ilman Bellavista Altan seurakunnan Ramiroa ja Ginaa, tai Suomen Jippiimission Outia ja Henrikiä. Kaikkia tarvittiin!



Kushimi-leirimme huipentui Pueblo Kichwa de Rukullaktan auditoriossa järjestettyyn konserttiin. PKR:n presidentti oli paikalla, samoin osa lasten vanhemmista ja sisaruksista. Tahdomme järjestää paremmin mainostetun konsertin sitten, kun Kushimi-äänite julkaistaan, mutta jo tämä lyhyellä varoitusajalla organisoitu tilaisuus oli mieleenpainuva. Lasten kichwankielinen laulu vakuutti kuulijat, ja myös sanoma Jumalan rakkaudesta otettiin hyvin vastaan. Lopuksi nuori Gina rukoili alueen kylien ja päättäjien puolesta, pyytäen heille viisautta itse Jumalalta. Tuo rukous kuultiin varmasti!


 Leiriläisemme saivat kotiinviemisiksi isot kuvaraamatut. Lahja oli mieluinen ja Raamatun tarinat ovatkin nyt tulleet tutummaksi kodeissa ja myös lasten kouluissa. Erään tytön isäkin oli jo ollut Jumalan puhuttelussa. "Tyttäreni toi kotiin ison Raamatun, ja hän lukee sitä siellä. Hän sanoo minulle, että minunkin pitäisi jättää juominen ja seurata Jumalaa. Nyt Jumala on osoittanut minulle syntini."


Perinteisten CD-levyjen lisäksi suunnitelmissamme on hankkia myös aurinkopaneelilla latautuvia MegaVoice-laitteita, jotka toimivat kaukaisissakin viidakkokylissä. Aiomme tallentaa laitteelle viidakkokichwan kielisen Uuden Testamentin, Raamatun päätapahtumat kertovan Jumalan Tarinansekä tuoreet Jippii!-laulumme. Rukoilethan kanssamme, että Jumalan Sana saisi levitä ja tuoda mukanaan todellisen muutoksen ja vapauden!

Kuvat: Outi Rossi ja Hanna Eriksson
Teksti: Hanna Eriksson

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluiloa kichwa-kylissä

Tämä vuosi on ollut sillä tavalla siunattu, että olemme saaneet tehdä työtä monella rintamalla – ei vain jokivarressa, Bellavistan Altan kylässä, palvellen neljän eri kichwa-kylän väkeä,
tai vuoristossa, Imbaburan provinssin uskovia rohkaisten,
vaan myös Rukullaktan seudulla, jossa allekirjoittaneen epäviralliset kieli- ja kulttuuriopinnot ovat melkein huomaamatta muuttuneet laajaksi lapsi- ja musiikkityöksi!

Kuvia klikkaamalla näet ne suurempina.


Valmistauduimme jouluun pussittamalla valtavan määrän makeisia
ja painattamalla uskosta lasten kielellä kertovia Jippii-kirjasia.
Molemmat ilahduttivat kylien lapsia ja aikuisia!

Kiitämme monista ecuadorilaisista ja ulkomaalaisista ystävistä, jotka ovat tukeneet meitä työssämme. Nyt, vuoden jo pian päättyessä, iloitsemme siitä, että myös meidän oma väkemme, uskovat kichwa-intiaanit, ovat kasvaneet vastuuseen lähimmäisistään ja Jumalan valtakunnan työstä.

Joulunalusviikolla saimmekin toteuttaa ensimmäisen "kichwa-aktiomme"! Veimme jouluiloa kisailun, laulujen, draaman ja Hyvän Sanoman muodossa viiteen eri Rukullaktan seudun kichwa-kylään, sekä tietenkin myös jokivarteen, jossa juhlimme joulua yhdessä seurakuntamme ja kummilapsihankkeemme väen kanssa.

Lähetysmatka viidakon uumeniin on vasta alkanut – kumisaappaat ovat vielä puhtaat! ;)


Kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan leikkimielisiin kilpailuihin,
joissa tarvittiin niin sinnikkyyttä kuin yhteistyötaitojakin!


Välillä istuttiin alas ja opittiin joulun sanomasta
laulujen, keskustelun ja näytelmän keinoin.

Bellavista Altan seurakunnan joulukirkossa
pääsimme seimen äärelle yhdessä paimenten kanssa.


Jokivarressakin pelailtiin ja saatiin jouluiloa myös kotiin vietäväksi!

Bellavista Altan seurakunnan vastuunkantajia – muistathan meitä rukouksissasi!

Minua kosketti tällä viikolla eniten kichwa-ystäviemme ilo palvella ja laittaa itsensä likoon, sekä rakkaus aivan tuntemattomia ihmisiä ja kyläyhteisöjä kohtaan. Kylissä esittelin nämä ystäväni perheenjäseninäni, jonka jälkeen pohdimme yhdessä, miten se on mahdollista – olemmehan syntyneet aivan eri puolilla maailmaa. Ajatus siitä, että Jumala on Isämme, oli pysäyttävä. Miksi emme siis rakastaisi saman Isän tekemiä ihmisiä, tuntemattomien polkujen takana asuvia, jotka eivät vielä Häntä tunne?

Koskettavaa oli myös huomata, että jokivarressa, Bellavistan seudulla, saamme jo nauttia monenlaista Jumalan siunausta, josta on edelleen suuri puute muilla alueilla.

Tahdomme tulevanakin vuonna palvella, yhdessä, Herraamme ja Hänen luotujaan, siellä missä meitä eniten tarvitaan! KIITOS, että olet mukana toteuttamassa tätä suurta tehtävää.




Siunattua joulun aikaa ja uutta vuotta 2018!

Kichwa-ystäviemme puolesta,
Hanna Eriksson

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kaikkia tarvitaan työssä

Vaativa ja raskaskin kummilapsityö on haastanut seurakuntaamme monella tavalla. Tällä hetkellä työn piirissä on 115 peruskouluikäistä lasta 52 eri perheestä. On hienoa, että saamme tehdä työtä näiden perheiden kanssa, koska samalla myös seurakuntamme kasvaa ja vahvistuu. Hiljalleen on löytynyt vastuunkantajia erilaisiin tehtäviin ja myös lasten vanhemmat osallistuvat työhön tarvittaessa.

Seurakunnan keittiötiimi ruokaa jakamassa.
Tukiopetushankkeessa ruokaa valmistavat myös lasten äidit.

Kichwa-kulttuurissa työtä tehdään talkoilla. Joku keittää ruokaa, toiset valmistavat janojuomaksi chichaa. Viidakkoveitset ovat välttämättömiä, kun kasvillisuutta raivataan asutuksen ja viljelmien tieltä. Olemme seurakuntana aloittamassa pienimuotoista viljelytoimintaa, jotta kummilapsemme saisivat syödä paikallisesti tuotettua ruokaa, ja seurakuntamme saisi hiukan varoja mahdollisesta tuotteiden myynnistä.

Vuoden vaihteessa on tarkoitus istuttaa maissia, papuja ja maapähkinöitä!

Chicha alkaa olla valmista tarjottavaksi!
Tauolla juodaan chichaa ja vaihdetaan kuulumisia.

Työ on raskasta, mutta osaavissa käsissä tehokasta.
Miksi keittiöpuutarha on näin korkean aidan takana? Ovatko uhkana kenties viidakon pedot?
Ei, vaan lapsemme, jotka rakastavat kiipeilemistä!
Tämän aitauksen sisällä vihannekset ja lääkekasvit saavat kasvaa rauhassa.

 Tukiopetushankkeemme bellavistalainen päävastuunkantaja on 19-vuotias Gina. Hän tekee hankkeen ruokahankinnat, hoitaa kirjanpidon, sekä vastaa lasten toimintaradasta, jonka varrella opitaan monenlaisia koulussa – ja elämässä – tarvittavia tietoja ja taitoja.

Tulevana vuonna meitä on luvannut auttaa myös Edelina, jolla on asiantuntemusta ruoanlaitosta. Hän vastaa keittiötiimin toiminnasta, ruokalistoista ja keittiöpuutarhasta.

Etsimme vastuunkantajia myös arkena kokoontuvaan läksykerhoon. Rukoilethan kanssamme, että oikeat henkilöt löytyisivät tähänkin tehtävään!

Gina tarkastaa ja päivittää tukiopetushankkeen opetusmateriaaleja.
Edelina syyskuussa syntyneen poikavauvansa kanssa.

Ensimmäiset kuvat ja video: Joanna Sormunen
Jälkimmäiset kuvat ja teksti: Hanna Eriksson

Vettä ja Jumalan Sanaa jokivarteen

Olemme jokivarressa saaneet vastaanottaa monenlaista apua ja siunausta.

Parin viime kuun aikana olemme iloineet erityisesti puhtaasta vedestä.

Heinäkuussa yhdysvaltalaiset ystävät quitolaisesta Youth World -järjestöstä kävivät opettamassa kummilastemme vanhempia puhtaan juomaveden tärkeydestä ja viime viikonloppuna he palasivat luoksemme, tuoden mukanaan 50 kotikäyttöön soveltuvaa vedensuodatinta.

Youth World -järjestön edustajat opettivat lastemme vanhemmille,
kuinka vedensuodattimia käytetään ja huolletaan.
Väkemme kiitti suodattimista itse tekeminsä käsitöin.
Lastemme vanhempia uusine vedensuodattimineen
seurakuntarakennuksemme edustalla.

Seurakuntamme sai oman, isomman suodattimensa jo lokakuussa, kun sellainen lahjoitettiin meille kristilliseltä Antioquía-koululta.

Kanadan suomalaisten vapaaseurakuntien tekemän lahjoituksen avulla saatamme myös hankkia suuren sadevesitankin ja muut tarvittavat varusteet turvataksemme veden saannin seurakunnan ja kummilapsihankkeemme tarpeisiin. Tällä hetkellä johdamme käyttövetemme läheiselle kukkulalle rakennetusta vesitankista, joka likaantuu nopeasti, tukkien myös ohuet vesiputket mudalla ja hiekalla.

Antioquía-koulun ystävät asensivat vedensuodattimen uuteen keittiöömme.
Tukiopetus "lastemme talossa" ja ruoanlaitto uudessa keittiössä
jatkuivat keskeytymättä myös asennustöiden aikana.

Viime viikonloppuna saimme vieraaksemme myös Suomen Vapaakirkon lähetin Joanna Sormusen, joka rohkaisi sekä kummilastemme vanhempia, että seurakuntalaisiamme tutkimaan Raamatun kertomuksia ja oppimaan niistä. Olemme lauantai-iltaisin kerranneet helmikuussa oppimaamme Simply the Story -menetelmää, ja nyt Joanna, joka on kouluttautunut teemaan liittyen, innosti meitä jatkamaan tätä työtä – pidetäänhän STS-jatkokurssi Bellavista Altassa jo ensi maaliskuussa, ja sen jälkeen seurakuntamme väkeä tarvitaankin vuoriston seurakunnissa kouluttamassa uusia tarinankertojia!

Joanna kertoi tuhlaajapojan tarinan kummilastemme vanhemmille.
Illalla seurakuntalaiset tutkivat pienryhmissä Raamatun kertomusta
tuhlaajapojan vanhemmasta veljestä.
Abrahamin tavoin (1.Moos. 12) meitä ei ole kutsuttu vain vastaanottamaan siunausta, vaan myös siunaamaan muita. Raamatun tarinoiden kertominen ja STS-menetelmän vieminen myös vuoristoon on tästä hyvä esimerkki. Olemme kiitollisia siitä, että kummilastemme vanhemmat haluavat siunata muita ihmisiä myös varoillaan. He päättivät yhdessä lahjoittaa huomattavan osan hankkeemme perheiden omavastuuosuutena keräämistä rahoista muille tarvitseville täällä Napon läänissä ja kauempanakin! 

Luotamme siihen, että Herra maksaa takaisin nämä uhraukset niin jokivarren väelle kuin meitä siunanneille vierailijoillekin.

Teksti ja kuvat: Hanna Eriksson